Hei vaan taas!
Onpas jotenkin hankala palata tänne kaiken tän ajan jälkeen kun ei ole joko ollut muka aikaa tänne kirjoitella tai sitten ei ole jaksanut tai tuntunut ettei ole kirjoitettavaa ollut.
Kesä vaan hävis johonkin, vielä kun joku voisi kertoa mihin...
Kesällä oltiin se viikko HS-tallilla vähän kenttätoimintaa harjottelemassa.
Yhtenä päivänä päästiin juoksuttamaan ja heti kun oli aitoja ympärillä niin mentiin tosi mallikkaasti kun vauhti pysyi paremmin kontrollissa ja aidoista ei päässyt läpi. Siitä saatiinkin hyvä startti nykyisiin harjoituksiin jo. Eikä tuntilaisilta jäänyt estekkään jäänyt käyttämättä, Estelle nimittäin irtojuoksutuksessa päätti itse, että tämähän oliski kiva juttu ja hyppäsi yksinään estettä kun sai juoksennella ympäri kenttää. Kerran tehtiin myös kevyet ratsastus treenit eli mielestäni nuorelle sopivasti kenttää ympäri käynnissä, kääntymisiä eli ohjattavuutta, pysähdyksiä aina palkitsemalla kun saatiin pysähdys kevyesti läpi, pienet pätkät ravia, kerran laukka per suunta ja pitkät loppukäynnit ilman satulaa ponin kävellessä vapaana vieressä ohjat kieputettuna leuan alle.
Eli kevyttä ja kivaa ja paljon namitusta.
Eli kevyttä ja kivaa ja paljon namitusta.
Päästiin tallilla myös ensimmäistä kertaa ihan kunnolla pesukarsinaan pesulle ja Estelle on kyllä maailman fiksuin poni mitä tiedän. Ihan kun aina olisi näin toimittu ja siinä tallilla oltu, jalkojen kastelemisesta alottaessa piti vähän nostaa jalkaa ja ihmetellä, mutta sen jälkeen sai pestä ja jynssätä ihan rauhassa päästä häntään asti. En olisi voinut ikinä kuvitella sen menevä niin hyvin! Ylpeä olen ja ihan syystäkin!
Ennen liikkala viikkoa oli meille kerennyt jo joitain pieniä "ongelmia" tulemaan, mutta oli kyseessä sitten heppalapsi, koiralapsi tai ihmislapsi niin kyllähän kaikkien kanssa on joskus odotettavissa lapsen kasvaessa jonkunlaisia uudesti keskusteltavia asioita ja lapsi kun lapsi kokeilee joskus rajojaan. Oli ponilla alkanut vissiin tulemaan maastoilut jo korvista ja on opittu hyppäämään pystyyn ja pomppimaan, on sieltä lajiin kuuluvasti nyt jo kolme kertaa tultu alaskin, mutta joskus on käytävä maassa kattomassa tilannetta että miten korkeella sitä onkaan oltu.
Mutta kun oli käyty vierailulla muualla niin ihmeesti helpottu taas maastoilukin hetkeksi kun oli päästy muutakin tekemään. Nyt syksyä kohden ollaan taas kotipuolessa maastoiltu, harjoteltu uusia temppuja ja ensimmäisiä kertoja menty nyt hirvenmetsästyksen takia sänkkärillä.
Juoksutusta tehty myös ja oon nyt ottanut tavaksi pidempien vapaiden jälkeen vähän juoksuttamalla ottaa tuntumaa ensin poniin ja katsoa minkä verran energiaa on päässyt kertymään. Selkeästi ollaan alettu pääsemään uhmaikään, mutta pahimmasta hetkestä taidettiin päästä aika nopeasti jo yli.
Sänkkärillä ollaan saatu eilen viimeksi jo hyvää rauhallista pätkää laukkaakin, hyviä ravipätkiä ja poni on ruvennut oikein loistamaan olemuksellaan. Siitä päästäänkin nyt näihin pieniin varuste muutoksiin/lisäyksiin mitä tässä on tehty.
Pakko vielä sanoa, että toi poni on vaan kasvanut vaan kasvamistaan ja tosta mahasta voitaisiin vähän ottaa pois.
Mutta tosiaan nyt ollaan varustukseen ratsastaessa lisätty martingaali ja ensimmäisten riekkumisten jälkeen päätin, että suojat on oltava jaloissa. Ihan vaan varmuuden välttämiseksi. Martingaali on lisätty nyt ihan pystyyn hyppimistä omalla tavallaan hallitsemaan tai ainakin sitä ratsastajan käden mukana nousevaa ohjaa hallitsemaan pomppuja tullessa eli siitä on hyötyä silloin kun sille on tarvetta, mutta se ei rajoita eikä vaikuta tarpeettomasti. Myöskin tutit on lisätty nyt tukemaan hetkittäisiä erimielisyyksiä suunnasta, eli vaikka joutuisi suoremminkin osottamaan mihin suuntaan mennään niin viimiseen asti ajatellaan ponin suuta ja suojataan hampaita ja suupieliä ettei kuolainrengas pääse niitä vahingoittamaan.
Lehdet tippuu, ponit kasvattaa karvaa ja teini vaan kehittyy.
Tästä on hyvä taas jatkaa ja yrittää aktivoitua täälläkin.
^ Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!
